Suomen matkailu on nousussa ja sillä on varmasti tulevaisuudessa enemmänkin vientiä. Matkailijat haluavat käydä paikoissa, joissa kukaan muu ei ole ennen käynyt – ja täällähän sitä lääniä riittää. Suomi on yksi Euroopan vähiten tunnettuja maita, mutta silti meillä on paljon tarjottavaa. Paljon juurikin sellaista, mitä nykypäivän hektisessä oravanpyörässä arkeaan viettävä matkailija kaipaa. Meillä on järvet, mustikkametsät, yöttömät yöt, Lapin erämaat. Ne kuuluisat puhtaus ja hiljaisuus löytyvät nimenomaan Suomesta.
Mikä tässä sitten mättää, ettei tätä saa tehtyä tunnetuksi muualla maailmassa? Yhteisöllisyyden puute, kenties. Matkailualue on kuin suuri organisaatio, jolla ei vain sattumoisin ole omistajaa eikä varsinaista päätöselintä ja tämä tekeekin matkailualueen kehittämisestä hitusen haastavampaa. Kuinkas näitä palveluja sitten lähdetään systemaattisesti kehittämään? Kaikkien alueen toimijoiden, yritysten ja asukkaiden tulisi vetää yhteistä köyttä luodakseen alueelleen omanlaisensa brändin. Olen opintojeni aikana kiinnostunut paljon kulttuuristrategiasta yrityksen toiminnassa ja sen voi mielestäni vallan mainiosti soveltaa myös matkailun kehittämiseen. Moni saattaa ajatella, että luonnollisestihan samalla alueella asuvilla on samanlainen, yhtenäinen kulttuuri. No ei. Ihmisiä on erilaisia ja arvot poikkeavat paljonkin toisistaan. Joillakin matkailualueilla voi olla hyvinkin eriäviä näkökulmia siitä, mihin aluetta tulisi kehittää. Toiset haluavat golf-kenttiä ja joku taas haluaisi järjestää nuorekkaita tapahtumia, mutta eikö vaan jostain löydy joku niitäkin vastustamaan. Sitten on yksi, joka vastustaa tätä kaikkea, mutta haluaisi paikkakunnalleen tuulivoimalan. Ketä kuunnellaan tässä tapauksessa, kenen ideat ja näkemykset ovat parhaita?
Jotta matkailualueen kehittäminen toimisi mutkitta, kaikilla
alueen yrityksillä ja asukkailla tulisi olla kutakuinkin yhtenäiset arvot
ja tavoitteet alueen matkailun kehittämisen suhteen. Minun mielestäni yritysten
tulisi osallistaa alueen asukkaita (ainakin niitä matkailun kehittämisestä
aidosti kiinnostuneita) erilaisten tapahtumien järjestämisessä ja ottaa
huomioon myös heidän näkemyksensä ja mielipiteensä. Tekemisestä pitäisi tulla
yhteistä, yhteisöllistä. Pitää vaikka vahingossa vähän hauskaa siinä sivussa!
Kuten yrityksessä työntekijät, tässä tapauksessa alueen asukkaat, kokevat
merkitystä, arvostusta ja yhteisöllisyyttä, jotka kuuluvat jo herra
Maslow’inkin mukaan jokaisen ihmisen tarvepyramidin yläpäähän (eli hetimmiten
sen jälkeen, kun fyysiset ja turvallisuuden tarpeet on tyydytetty). Tämä taas
puolestaan varmasti edesauttaisi ihmisiä kiinnostumaan oman kotikuntansa
matkailun kehittymisestä ja olemaan siinä täysillä mukana.
Miten tämä käytännössä sitten tapahtuu? Toivottavasti ainakin nykyteknologialla ja sosiaalisen median ihmeellisellä maailmalla olisi tässä jokin rooli, niistä ainakin saa apua. Mutta ennen kaikkea ihmiset, kaupungit, kunkin alueen kehittämis- ja elinkeinoyhtiöt sekä yrittäjät ovat tässä tärkeässä roolissa. Suomen matkailun ei todellakaan tarvitse rakentua pelkästään Helsingin tuomiokirkon ja Lapin ympärille. Meillä on täällä ympäri Suomea henkeä salpaavia maisemia, hiljaisuutta, puhtautta ja mikä mahtavinta - mahottoman huumorintajusia, ihania ja loppujen lopuksi melko vieraanvaraisiakin ihmisiä!
Tässä alkuvuodesta olen myös huomannut matkablogeja seuranneena, että moni ulkomailla reissaava matkabloggaaja on päättänyt tänä vuonna keskittyä kotimaan matkailuun. Jonkinmoinen trendi siis haistettavissa... eller?
Loppuun vielä aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen pätkä Matkailuyrittäjän Maamme-kirjasta (Ulla-Maija Rouhiainen, 2006):
Turisti haluaa päästä oravanpyörästä onnenpyörään, irti ikävän ikiliikkujasta. Turisti tuntee ikävää, joka on enemmän kuin päivittäiset tarpeet ja niiden tyydyttäminen. Turisti on ikävystynyt. Hän haluaa maksaa viihtymisestä, uusista kokemuksista, tulevista muistoista. Hän kiirehtii, pääsemättä perille. Hän ahnehtii uusia kokemuksia, koska vapaasta ajasta on maksettu kova hinta. Yli seitsemän prosenttia maapallon väestöstä on jo turisteja, ja he asuvat maapallomme vauraimmissa maissa. Turisteista on tulossa maailman suurin kansakunta.
Ai kamala, tulipa nyt kauhean jäykkää tekstiä, mutta bear
with me! Välillä pitää vähän vakavoitua, että voi sitten taas irrotella ja
hassutella ja humputella.
Short & Sharp:
Finland is one of the most unknown countries in Europe - we don't have so many sights or cities that attract tourists, but what we have here is silence and cleanliness - not to mention the breathtaking views. And aren't those exactly the things people nowadays need when they want to take distance from their hectic everyday..? Tourists want to visit places where no one else has been. The problem, I guess, is just the fact that we're lacking the feeling of togetherness here in Finland at the moment. It's not only about the companies working in tourism industry, I think we all need to pull the same rope in this one - to make Finland great again. Haha.
No comments