Huppistakeikkaa, viime kerrasta onkin jo aikaa reilut pari kuukautta. On ollut sellaista haipakkaa tämä kevät, että ei ole energia riittänyt mihinkään muuhun kuin kouluhommiin. Nyt onkin tosiaan koulunkin osalta se pahin mörkö takana päin, eli oppari on palautettu ja arvosanakin sieltä on jo putkahtanut ilmoille. Enää siis viimeinen, suuntaava harjoittelu ja muutama kurssi syksyllä niin olisin valmis restonomi - ei paha ollenkaan.
Teen tässä kesän mittaan suuntaavaa harjoittelua tapahtumatuotannon parissa, joten kesälomaa ei ole varsinaisesti tiedossa. Suhteellisen lungi aikataulu mulla kuitenkin kesäkuun jälkeen on ja sitten toivottavasti liikenee aikaa myös kotimaan matkailulle. Älyttömän mielenkiintoista hommaa harjoittelun tiimoilta päässyt tekemään ja on mahtavaa olla mukana täysin uuden festarin tekemisessä - vieläpä kun se järjestetään omalla kotipaikkakunnalla, Viitasaarella. Kaikki siis kesäkuun lopuilla VitisOpenFesteille, hopihopi.
Oltiin kuitenkin jo hyvissä ajoin keväällä varattu reissu heti tähän kesäkuun alkuun, jotta pääsisi hieman edes kesän tuntuun - eipä arvatukaan millaiset helteet Suomeen pukkasi toukokuussa! Mutta Budapestin reissu tuli silti hyvään saumaan, koska juuri silloin sattui kelit täällä Suomen päässä viilenemään ja me lekoteltiin Tonavan rannalla noin 30 asteen helteessä - aa että.
Ja miten ihana kaupunki tuo Budapest, I'm in love! Ei suotta ole lukuisat ystävät ja tutut ylistäneet Budapestiä. Historiaa, arkkitehtuuria, hyvää ruokaa, yöelämää, ihania rauniopubeja... en kerta kaikkiaan löydä sanoja kuvaamaan. Meillä oli vielä jotenkin karma kohdillaan ja vaikka säätiedotus oli luvannut sadetta ja ukkosta lähes jokaiselle päivälle, niin ainoastaan lähtöpäivän aamuna satoi jonkin aikaa vettä - muutoin oli sen lähemmäs 30 astetta ja aurinkoa joka päivä.
Saavuttiin Budapestiin sunnuntai-iltana suhteellisen hyvissä ajoin, joten ehdittiin mukavasti jo ensimmäisenä iltana ihastelemaan kaupunkia. Meidän asunto oli melko täydellisellä sijainnilla juutalaiskorttelissa, lyhyen kävelymatkan päässä Tonavalta ja asunnon vieressä oli myös Jókai-aukio, jonka ympärillä oli paljon viihtyisiä ravintoloita. Ja olipa samalla kadulla sopivasti Vittula-baarikin, ei vaan tullut siellä pyörähdettyä koko reissun aikana.
Satuttiin Tonavan rannalle juuri auringonlaskun aikaan ja siitä jatkoimme takaisin keskustaan Erzsébet-aukiolle, jossa oli aivan ihana meininki! Vaikka oli sunnuntai-ilta, aukio ja puisto olivat täynnä iloisia ihmisiä tanssimassa ja nauttimassa lämpimästä kesäillasta.
Puistossa oli nuoria piknikillä ja mekin päätettiin illallisen jälkeen hakea omat eväät ja liittyä seuraan. Mietittiin, että onkohan joku spessu sunnuntai kun oli niin paljon ihmisiä, mutta myöhemmin erään paikallisen kanssa keskustellessa selvisi, että tällainen meininki oli jokapäiväistä Budapestissä. Kieltämättä suomalaiselle kipusi ihastuksen rinnalle pieni kateus - miksi ei meillä Suomessa voitaisi yhtälailla olla välittämättä viikonpäivistä ja laittaa jalalla koreasti sunnuntai-iltana? Opasvuosina ymmärsin sen ihanuuden, ettei viikonpäivillä ole väliä. Suomessa taas eletään jatkuvasti viikonloppua odotellen. Huoh.
Budapestiin mennessä mielessä oli tietysti monia paikkoja, joissa pitää käydä, mutta me ei otettu suurta stressiä koko loman aikana. Kierreltiin vaan rauhassa ja fiilisteltiin. Joka päivälle otettiin jokin missio, mutta ei mitään aikataulutettua suunnitelmaa. Ja jotenkin meillä vaan oli hyvä karma ja satuttiin aina ihan vahingossa kaikkiin ihaniin paikkoihin. Etenkin ravintoloiden suhteen kävi pääosin todella hyvä mäihä - jopa keliaakikkona pärjäsi todella hyvin, mitä nyt yhtenä aamuna sain hepulin, kun ei jaksanut enää metsästää aamiaispaikkaa - silloin päädyttiin edelliseltä päivältä tuttuun paikkaan.
Seuraa siis muutama ravintolavinkki Budapestiin matkaaville. Kiosk-ravintola aivan Elisabethin sillan kupeessa - IHANA! Savustettuja annoksia grillimeiningillä, puisto, kylmää juomaa, rento meininki. Otettiin lohta ja BBQ-härkää ja miksailtiin meidän annoksia. Vitsi miten hyvälle maistui ruoka kylmän siiderin kanssa lämpimän iltapäivän auringon helliessä ja savun tuoksun hiipiessä nenään. Yksi reissun kohokohtia ruuan suhteen, ehdottomasti.
Aivan meidän asunnon läheisyydestä juutalaiskorttelista löydettiin myös sattumalta Club Pub Garden EXTRA, jossa käytiin parikin kertaa päiväsaikaan. Ekalla kertaa nautittiin maailman parhaimmat mojitot ja toisella kertaa testattiin ruokaa. Todella viihtyisä rauniopubi, johon passaa mennä päivälläkin. Hyviä juomia ja vielä parempaa, unkarilaista ruokaa. Täällä oli myös ihanan selkeästi merkitty allergeenit ruokalistaan, extrapojot siitä! Extran yöelämä jäi testaamatta, mutta uskoisin että menoa ja meininkiä riittää.
Joka aamu käytiin Drop-ravintolassa syömässä aamiainen - tämä oli oikeastaan ainoa ravintola, johon mentiin suosittelujen perusteella. Keliakian kanssa reissaaminen ei aina ole helpoimmasta päästä, mutta kyseinen ravintola on täysin gluteeniton. Taivas keliaakikolle siis! Ja kaiken lisäksi todella maistuvaa ruokaa, viihtyisä paikka ja lähellä meidän asutusta. Vaikka aluksi ei ollutkaan tarkoitus, niin päädyimme sinne joka aamu sen helppouden ja hyvän ruuan vuoksi.
Jälleen kerran oli karma kohdillaan, kun päädyttiin eräänä iltana käytännössä hetken mielijohteesta nappaamaan Budapestin linnalle vievän funikulaarin kyyti ja päästiin nauttimaan henkeäsalpaavista maisemista juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Meidän oli kyllä tarkoitus käydä linnavuorella, mutta itse olin ainakin alunperin mielessäni ajatellut mennä sinne päivällä ajan kanssa. Onneksi ei menty, sillä maisemat olivat parhaimmillaan auringon värjätessä kaiken oranssin ja vaaleanpunaisen sävyihin.
Käveltiin myös Kalastajanlinnakkeelle, jossa kaikui kauniisti viulumusiikki. Kun kipusimme linnakkeen ylätasanteelle, siellä ihmiset istuskelivat rauhassa nauttien kahden miehen orkesterista - toinen soittaa uskomattoman kauniisti ja taitavasti viululla ja toinen säestää kitaralla - sekä huikeasta näkymästä Pestin puolelle. Kauniita, tuttuja valsseja ja tangoja toisensa perään. Kummisedästä tuttu Nino Rotan valssi oli huikea, kylmät väreet. Ikimuistoinen kokemus ja täydellinen ajoitus, jälleen kerran.
Historiasta kiinnostuneena piti myös yhdellä iltakävelyllä pyörähtää Parlamenttitalon edustalla sijaitsevalla muistomonumentilla, joka muodostuu lukuisista rautaisista kenkäpareista. Muistomerkki on 3500 uhrille, joista 800 oli juutalaisia. Nämä ihmiset ammuttiin jokeen toisen maailmansodan aikana unkarilaisen Nuoliristi-puolueen toimesta ja tarinan mukaan heitä oli pyydetty ottamaan kengät pois ennen ampumista. Pysäyttävä paikka ja kieltämättä hieman pisti vihaksi joidenkin turistien tietämättömyys - siellä poseerattiin "russian pose"-tyylillä kenkien seassa iloisesti. Huoh, surullista.
Seuraa jälleen kerran ravintolavinkki. Pontoon Kaarlen sillan kupeessa - tätä et vaan voi missata! Me satuttiin paikalle ihan vahingossa, kun oltiin tulossa muistomonumeltilta. Muistin heti siinä hetkessä, että tämän täytyy olla se paikka, josta ystävä oli kertonut minulle aiemmin ja jonka myötä sain viimeisen kimmokkeen Budapestin reissuun.
Valoja, live-musiikkia, ihmiset nauttimassa toistensa seurasta ja juomista. Osa ihmisistä istui ravintolan terassilla, toiset makoilivat puun katveessa riippumatossa ja osa istui Tonavaan laskeutuvilla portailla. Kaikki nauttivat yhdessä loistavasta musiikista ja ihastelivat Kaarlen siltaa iltavalaistuksessaan - parempaa, kun mitä olin kuvitellut. Ihana, jälleen kerran ihana. Näin suomalaisena pistin myös sen merkille, että vaikka kyseessä oli ravintola, niin ei ollut väliä ostitko juomasi ravintolasta vai toitko mukanasi omat juomat, kaikki saivat yhtälailla nauttia musiikista ja tunnelmasta.
Juutalaiskorttelissa kannattaa ehdottomasti kiertää rauniopubeja ja suosittelen myös turistien täyttämää Szimpla Kertiä, vaikkakin siitä on varmasti monia mielipiteitä. Hämmentävä ja uteliaisuutta herättävä paikka, joka ilta-aikaan on todella täynnä porukkaa. Kannattaa kuitenkin kiertää rauniopubin huoneita ajan ja ajatuksen kanssa. Me istuttiin siellä ilta paikallisen bisnesmiehen ja tämän amerikkalaisen kaverin kanssa, kun he sattuivat samaan huoneeseen meidän kanssa.
Paikallinen kaveri totesi, että vaikka paikka on nykyään täynnä turisteja ja hän oli baarimikon mukaan illan ensimmäinen unkarilainen, se edustaa silti hänelle tätä meidän sukupolvea. Szimpla Kert edustaa myös kestävän kehityksen periaatteita ja haluaa tuoda esille kaikenlaisia genrejä musiikissa - mainstreamia vastaan. Luova, innostava, eloisa, rento, huoleton.
Noin 15 vuotta sitten Budapestissä päätettiin, ettei yökerhoja saa perustaa kaupungin ytimeen vaan niitä sai perustaa ainoastaan juutalaiskortteliin, jossa ei ollut siihen aikaan vielä juurikaan mitään. Kaksi nuorta miestä päättivät ostaa alueelta vanhan ränsistyneen tehdasrakennuksen ja perustaa yökerhon idealla, että rahaa sisustamiseen ei käytetä vaan annetaan paikan muotoutua itsekseen ajan myötä. Käytettyjä esineitä pitkin seiniä, kirjoituksia, kasveja, lamppuja. Näin syntyi rauniopubien konsepti, jota nykyään lähdetään kauempaakin katsomaan. Todella kiehtova paikka ja ainakin me vietettiin täällä reissun hauskimpia hetkiä.
Olin jo kauan ennen tätä matkaa ihastellut Széchenyi-kylpylän kuvia ja päättänyt, että tuolla täytyy joskus käydä. Reissun lähestyessä tuumailin kuitenkin, että ehkä olisi mukavampi käydä jossain rauhallisemmassa, pienemmässä kylpylässä. Ehkä Rudas- tai Gellert-kylpylässä Budan puolella. Sattuipa kuitenkin niin, että Szimpla Kert -rientojen jälkeen oltiin vähän väsyneitä seuraavana päivänä ja todettiin, että Széchenyi-kylpylä on juuri sopivan lähellä - parin kilometrin kävelymatkan päässä. Sinne siis!
Oli hieman pilvinen päivä ja väsymyksen takia lähdettiin liikkeelle vasta iltapäivällä. Ja olipa vallan hyvä veto taasen - hetki kerettiin kylpylän 38-asteisessa altaassa lillumaan, kun pilvet väistyivät ja ilta-aurinko tuli esiin. Kylpylä ei myöskään ollut turistien täyttämä, joten siellä sai suhteellisen rauhassa vietellä pientä rokulipäivää. Ja kas, kun jäi Széchenyin kylpylästä ihania muistikuvia talteen mielen syövereihin, ikimuistoisia varmasti.
Viimeisen päivän aamuna satoi vettä - Budapest selkeästi itki meidän lähtöä, kyllä. Lento lähti vasta illalla, mutta asunto piti luovuttaa 11 maissa. Veimme matkalaukkumme vuokrausfirman toimistolle ja suunnistimme läheisimmälle jokiristeilylaivalle. Vettä satoi ja pääsimme sateen suojaan odottelemaan paatin lähtöä. Päätimme viimeisen päivän aktiviteettina käydä ihastelemassa kaupunkia kuten kunnon turistin kuuluu, joelta käsin. Ja kas kummaa - kun paatti lähti liikkeelle, sade lakkasi ja pilvet väistyivät! Mukava tunnin mittainen risteily auringon paistaessa kruunasi reissun ja Budapest helli jälleen.
Ihana kaupunki, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa. Nuorekas kaupunki, jolla on historia ja vahva kulttuuri. Suosittelen sydämeni pohjasta ihan jok'ikiselle. Menkää ja fiilistelkää, rakastutte ihan varmasti.
Itseä jäi reissun jälkeen mietityttämään enemmänkin se, että miksi me täällä Suomessa ollaan niin kovin erilaisia kuin nämäkin "sukulaiset" Keski-Euroopassa. Pitäisiköhän välillä ottaa vähän rennommin ja lopettaa se oravanpyörässä eläminen? Toivottavasti tähän tulee meidän ja nuorempien sukupolvien myötä muutos ja tulevaisuudessa täällä kylmässä pohjolassakin osattaisiin nauttia elämästä - ihan sellaisenaan, raakana. Mä olen ainakin päättänyt, että tästä kesästä tulee lämmin ja hyvä, kaikkien aikojen kesä. Ja aion seikkailla enemmän kotomaassa ja nauttia hetkestä.
Short & Sharp:
Fell in love with Budapest last week - such a lively, beautiful city! I think us Finns have something to learn about the laid-back lifestyle and at least I'm gonna enjoy this summer second by second - live life to the fullest.
No comments