Sielunmaisema. Paikka, jossa sielu kirjaimellisesti lepää. Paikka, johon haluaa kun on paha olla. Paikka, johon haluaa kun tarvitsee levätä. Paikka, jossa voi olla täysin oma itsensä.
Mulle se on meidän mökki Kivijärvellä, Lokakylällä. Kyseisellä niemellä on meidän suku viettänyt aikaa jo 1700-luvun lopulta, tarkalleen ottaen meidän isoisoisoisoisoisoisä muutti noille paikkeille 1791. Jo pelkästään tästäkin syystä noihin maisemiin on aivan erityinen side. Tänä päivänä niemellä on yhteensä viisi sukulaisten mökkiä, kaikki rakennettu päärakennuksen ympärille Kivijärven rantaan. Monet juhannukset on tullut niemellä vietettyä - toisinaan väkeä on ollut enemmän, joskus vähemmän. Hauskimmat juhannusmuistot liittynee 90-luvun lopuilla pellolla järjestettyihin hiihtokisoihin, ai että!
Hieman haikeuttakin mökillä käyminen aina aiheuttaa. Paikka on isän puolen suvulta ja omalle isälleni mahdottoman rakas. Mikä tästä tekee haikeaa on se, ettei edesmennyt isämme ole enää mökillä hääräämässä meidän kanssa. Ei verkkoja kokemassa, kaloja savustamassa, marjastamassa tai nikkaroimassa. Mutta jotenkin isän läsnäolon mökillä kyllä aina tuntee, kai se johtuu paljolti kaikista niistä muistoista mitä mökkiin ja isään liittyy - siellä meidän isä oli eniten elementissään. Siksikin mökillä on aina niin hyvä olla, kaikesta haikeudesta huolimatta.
Nykyään mökillä tulee käytyä vain valitettavan harvoin, vaikka kilometrejä välillä on vajaat 130 km. Talvella yleensä ei juurikaan tulee käytyä, ja usein ensimmäinen kerta pitkän talven jälkeen tulee käytyä pääsiäisenä. Lämmitetään saunaa, paistetaan nuotiolla makkaraa ja tehdään pitkiä kävelylenkkejä järven jäällä. Kesällä mökillä tulee käytyä ehkä 2-3 kertaa loikoilemassa rannalla ja juhannuksena savusauna on must! Syksylläkin tulee vähintään kerran käytyä - viime syksynä pidettiin September festit kavereiden kanssa ja pitihän se paljukin pihaan vuokrata. Nyt kun kevätaurinko on alkanut pikkuhiljaa lämmittää, alkaa mökkikaipuu olemaan huipussaan - pääsiäistä odotellessa! Vai lieköhän sitä malttaa sinne asti odotella...
Tämä on minulle ehdottomasti rakkain paikka maailmassa. Paikkaan liittyy parhaat lapsuusmuistot ja ulkomailla asuessani en kaivannut niinkään kotiin - kaipasin mökille. Oikeastaan en ole kokenut mitään paikkaa kodiksi enää moneen vuoteen, mutta jos jokin sitä on, se on ehdottomasti meidän mökki. There's no place I'd rather be.
Pusmus,
Jenna
Short & Sharp:
Here's our summer house in Kivijärvi, Central Finland. This is the only place, where my soul rests and I feel like home. The only place I can just relax and be myself. The particular foreland has been in our family for centuries, our great great great great great grand father (if I counted right, haha) moved there in 1791.
The place is from my father's side and my father has passed away - this is why I also feel a bit sad when I visit our summer house. But in the end, I can definitely feel my father's presence there still and it's a place I feel closest to him. There's no place I'd rather be.
No comments