Kyseessä oli semmoinen osittainen työreissu, käytiin ottamassa hieman kuvia yhdestä asunnosta sekä tutustumassa alueen palveluihin verkkosivuja varten. Kyseinen asunto sijaitsi Orihuela Costalla Torreviejan kupeessa ja toimi meidän tukikohtana tuon viikon ajan. Aivan ihana, viime vuonna valmistunut kompleksi lähellä Villamartin Golf Clubia - unelma eläkepäiville, mutta täytyy myöntää että alueelta löytyi kyllä vallan mukavasti palveluja nuoremmillekin. Esimerkiksi suuri "open air" -ostoskeskus La Zenia Boulevard oli ihan kivenheiton päässä asunnolta, ja siellä tulikin pyörähdettyä useamman kerran viikon aikana - milloin syömässä, milloin shoppailemassa tai ruokakaupassa.
Nämä postauksen alkupään kuvat ovat kuitenkin Alicantesta, jonne tulee Orihuela Costalta matkaa 60 kilometriä. Meillä oli koko viikon myös auto käytössä, joten oli kätevä hurauttaa heti ensimmäisinä päivinä tutkailemaan muitakin lähialueen kaupunkeja. Täytyy myöntää, että mulla ei ollut kyseisestä alueesta kovinkaan suuret odotukset ennen reissua - Turkki on tullut vuosien mittaan mulle tutuksi, ja olen paljon kuullut ystäviltäni, jotka Turkkiin ovat tykästyneet, ettei Espanja oikein ole mitään verrattuna Turkin historiallisiin nähtävyyksiin ja viihtyisiin rantalomakohteisiin. No - tässä taas nähdään, että ennakkoasenteet saisi aina kertaheitolla heittää syrjään, koska kyllähän se niin on että itse kokemalla ymmärtää parhaiten. Itse tykästyin ainakin Alicanteen ja sen ympäristöön ihan täysin! Täytyy tosin myöntää, että road tripeillä mantelipuita nähdessäni palasin hetkittäin Turkkiin ja fiilistelin opasvuosien kyläretkiä, jotka olivat ihan mun lemppareita.
Mutta takaisin Espanjaan. Suunnistettiin ratakireellä pösöllä heti ensimmäisenä katsastamaan Castillo de Santa Barbara, eli Santa Barbaran linna. Sieltä oli kyllä kieltämättä mahtavat näkymät koko kaupungin ylle ja kelikin oli mitä parhain - jopa paikalliset uskalsi heittää toppatakit hetkeksi pois. Linnalta bongattiin myös Platja del Postiquet, uimaranta ihan keskustan kupeessa. Seuraavaksi siis pösön nokka kohti rantaa ja fiilistelemään paikallisten elämää. Ihanan ristiriitaista, että osa porukasta istui kahviloissa toppatakit päällä ja toiset uskaliaat ottivat jo aurinkoa rannalla.
Paluumatkalla Alicantesta oli pakko heti loman alkukättelyssä poiketa myös Torreviejan pinkillä suolajärvellä. Satuttiin juuri auringonlaskun aikaan (ei yhtään ollut laskelmoitua, eipä...) ja olihan siinä fiilistä! Oikeastaan vähän kuin Suomessa kesäyönä, kelikin oli sen mukainen. Mutta tosiaan - olihan se vesi pinkkiä, kuten kuvista näkyy. Torreviejassa turismin ohella suolatuotanto on tärkeässä roolissa ja siellä sijaitseekin kaksi suolajärveä. Tämä toinen järvistä on pinkki johtuen tietynlaisesta bakteerista, joka värjää veden. Ilmeisestikin samainen bakteeri värjää myös katkaravut, joita flamingot tykkäävät syödä, joten kas näin - siinä selitys flamingojen värille. Nähtiin matkalla lentokentältä myös flamingojakin, mutta eivät olleet ottaneet tällä kertaa hirveästi väriä pintaan. Ilmeisesti järven sävy vähän vaihtelee aika ajottain ja välillä se on enemmän pinkki. Nätti oli joka tapauksessa ja oli hauska fiilistellä hetki Suomen kesää ennen illan hämärtymistä.
Paellan ja sangrian lisäksi tutuksi reissulla tulivat myös linnat. Tykkään historiallisista nähtävyyksistä ja olihan se suunnistettava myös Cartagenassa sijaitsevalle Bateria de Castillitos -linnoitukselle. Itse linna oli ehkä hieman pettymys, mutta enemmän olin innoissani linnalle vievästä reitistä - isommalta tieltä poikkeamisen jälkeen noin 10 kilometriä mutkittelevaa kapeaa vuoristotietä ennen linnalle saapumista. Matkalla oli upeita vuoristomaisemia, tekojärviä ja mantelipuita. Tullessa pysähdyttiin myös pienessä Bar Cantinassa kahveille paistattelemaan päivää.
Olin onneksi jo etukäteen lukenut, ettei kyseistä linnaa pidetä varsinaisesti turisteja varten yllä, eikä sieltä niin ollen löydy mitään palveluita kuten ravintoloita, kahviloita tai vessoja. Pakattiin siis piknik-eväät mukaan, jotta voitaisiin ottaa pientä hiukoa matkan varrella. Raahattiin eväät linnalle saakka ja siellähän olikin useita espanjalaisia perheitä viettämässä iisiä sunnuntaita piknikin parissa.
Palatessa poikkesimme vielä Cartagenan keskustassa, joka sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Orihuela Costalta. Meidän kaupunkikierroksemme oli melkoisen pikainen pintaraapaisu - käpöteltiin sataman kautta keskustaan ja nälissämme nopeasti takaisin autolle. Satuttiin Cartagenaan tosiaan sunnuntaina ja keskustaan juurikin niihin aikoihin, kun yksikään ravintola ei ollut auki. Ennen totaalista nälkiintymistä kerettiin kuitenkin heittää melko pitkä ja verkkainen sunnuntaikävely paikallisten tapaan pitkin satamaan paseota ja kaupungin kapeita kujia. Todella erilainen ja nätti kaupunki. Ehkä hieman aavemainenkin jopa, mutta tykkäsin! Harmi vaan, että ei tajuttu ravintoloiden aukioloja, joten ei päästy fiilistelemään paikallisia ravintoloita Cartagenassa. Lisäksi keskustassa olisi ollut lisää historiallisia kohteita, kuten roomalainen amfiteatteri, mutta sekin oli kerennyt sulkeutua ennen kuin ehdittiin keskustaan.
Vaikka Orihuela Costalta on matkaa Torreviejaan vain about 10 kilometriä, ei siellä juurikaan tullut loman aikana pyörittyä. Itseäni ei alunperinkään houkutellut suomalaisten suosima pieni turistikohde, joten säästettiin se ihan viimeisille päiville. Eipä sikäli - kaunis pieni kaupunki sekin. Itse tykkään syödä ja paljon (ullatuuuus), joten ensimmäisenä pitää aina suunnistaa syömään johonkin viihtyisään paikkaan. Bongattiin sataman liepeiltä heti melko viihtyisä paikka, jossa saikin ihan vallan maukkaat paellat ja sangriat. Oli heittämällä viikon lämpimin päivä ja itsekin sai ihan nahkatakin jo heittää hetkeksi syrjään. Siinä auringossa sangriaa ja paellaa eläkeläisten keskellä nautiskellen käväisi mielessä, että mikäpäs siellä olisi eläkepäiviä viettäessä. Itsellä siihen on vielä matkaa, mutta sillä hetkellä päätin, että viimeistään eläkkeellä muutan takaisin Välimeren rannoille viettämään huolettomia päiviä ilman oravanpyörää. Jotenkin vain tuntuu, että se päivä tulee jo ennen eläkepäiviä, mutta siinä tapauksessa kohteena olisi kuitenkin joku aavistuksen verran nuorekkaampi paikka kuin Torrevieja.
Lounaan jälkeen käpöteltiin vähän kaupungin katuja ja todettiin, että useat liikkeet olivat suljettuina. Minulla kuitenkin useassakin paikassa loman aikana iski silmään kaunis katutaide ja Torreviejassa isompia ja pienempiä muraaleja löytyi joka kulmalta. Lyhyen käpötellyn tuloksena tuli bongattua monen monta värikästä taideteosta rakennusten seiniltä. Joku näissä vaan viehättää, ja musta on ollut kiva huomata katutaiteen lisääntyminen myös Suomessa. En todellakaan ymmärrä taiteen päälle tai pyöri taidegallerioissa, mutta katutaiteessa on jotain kiehtovaa ja vilpitöntäkin. On kiva ajatus, että niillä halutaan kenties piristää jonkun päivää tai saada tuotua esille jokin tärkeä viesti. En osaa espanjaa (mitä nyt oluen tilaaminen onnistuu), mutta nopean googlauksen jälkeen alla olevassa kuvassa talon seinällä on myös sotiin kantaaottava teksti.
Ja ruoka - ah se ruoka! Parasta antia reissuilla on aina tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja tottahan toki se Espanjan kohdalla tarkoitti paellaa, tapaksia ja sangriaa. Ensimmäisenä aamuna viriteltiin oikein kunnon skumppa-aamiainen asunnon parvekkeelle, kuten kuvasta näkyy. Mitä Espanjasta tulee (halvan viinin lisäksi) eniten ikävä, on se, että kaupasta saa itse puristamaansa appelsiinimehua ja vielä ihan pilkkahintaan! Tuommoiseen litran pönikkäänkin upposi melkoinen määrä appelsiineja ja pullolla oli hintaa 2,95€. Vastaavasti kolme appelsiinia itsessään maksoi reilun euron - ei siis mitään järkeä!
Viiniä, paellaa, tapaksia ja lihaa siis upposi reissulla. Jos joku on joskus suuntaamassa Orihuela Costan liepeille, niin suosittelen lämpimästi La Zenia Boulevardilla sijaitsevaa argentiinalaista Che!!! -ravintolaa kaikille muille paitsi kasvissyöjille - sitten saattaa jäädä nälkä. Kyseisessä ravintolassa maksetaan kellonajasta ja päivästä riippuen 11,95€ - 17,95€ ja siihen hintaan saa syödä erilaisia argentiinalaisia ja espanjalaisia lihaherkkuja höystöineen niin paljon kuin haluaa. Hauskan konseptista tekee myös se, että ruuat tuodaan tipotellen pöytään. Tilauksen yhteydessä pöytään tuodaan lisukkeet ja sen jälkeen ravintolan tarjoilijat kiertävät pöydissä tarjoilemassa milloin mitäkin evästä - pekonikanaa, mureaa naudanpaistia, barbeque-possua, verimakkaraa, espanjalaista makkaraa... ja mikä näin keliaakikon näkökulmasta parasta, kaikki muu paitsi leipä on gluteenitonta. Aa että, en muuta sano! Siellä piti pyörähtää viikon aikana ihan kaksikin kertaa, sen verran oli hyvettiä. Kyseessä on ilmeisesti ketjuravintola, mutta kaikki ketjun paikat eivät ole ilmeisesti samanlaisia. Tuli pyörähdettyä loman aikana myös Villamartin Plazalla sijaitsevassa Che!!! -ravintolassa - siellä oli normaali listalta tilaus ja voin kertoa, että ruokaa oli melko järkyttävää.
Kaikenkaikkiaan siis todella rentouttava ja mukava loma. Ensimmäinen pintaraapaisu Espanjasta oli kyllä lupaava ja varmasti vielä joskus suuntaan sinne takaisin - ensi kerralla toivottavasti Barcelonaan. Lisää halpaa viiniä, por favor!
Short & sharp:
Took a little getaway from everyday life and spent one week in sunny Spain - more precisely in Orihuela Costa. Got to see also Alicante, Torrevieja and Cartagena during the week. Nice vacay full of wine, sangria, paella, tapas, castles, almond trees and much more - kind of fell in love with Spain!
No comments