Mikään mahdoton maailman matkaaja en voi vielä sanoa olevani, mutta matkailu on ehdottomasti yksi mun suurimpia intohimoja ja pyrin vähintään kerran vuodessa käymään maassa, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Nykyajan reissaajat, backpackerit ja travellerit eivät paljoa matkatoimistoja kaipaa, vaan suunnittelevat matkansa aika lahjakkaasti itse alusta loppuun. Lennot halpalentoyhtiöltä, majoitus Airbnb:n kautta, rinkka selkään ja menoksi. Netistä voidaan hieman etukäteen tutkailla kohdetta ja suunnitella lomaa, mutta aika pitkälti pyritään elämään hetkessä ja saamaan mahdollisimman autenttisia kokemuksia kohdemaassa.
Itsekin lukeudun tähän joukkoon. Kun lähden reissuun, tykkään ensinnäkin valita usein kohteen, jossa ei sillä hetkellä ole pahin sesonki, vaan paikallista elämää saa tutkailla ihan rauhassa. Tämän postauksen alkupään kuvat ovat Istanbulista, jossa vietin pari viikkoa tammikuussa 2015. Asuimme kaksi viikkoa Beylikdüzün kaupunginosassa asunnossa, jonka olimme paikallisten kavereiden kautta vuokranneet. Istanbulin ytimeen asunnolta sai matkata metrobussilla ja metrolla noin tunnin ajan, mutta se ei haitannut, sillä kahdessa viikossa ehti hyvin. Sitä paitsi, onko mitään parempaa paikkaa tiirailla paikallista elämää, kuin julkiset kulkuvälineet? Kaiken kaikkiaan ihana reissu, josta jäi valtava kasa muistoja ja kokemuksia. Ja näimmekin paljon enemmän kuin siinä tapauksessa, jos olisi viettänyt pidennetyn viikonlopun hotellissa Istanbulin ytimessä.
Parisen vuotta sitten kävimme kahden hyvän ystävän kanssa niin ikään tammikuussa viettämässä muutaman aurinkoisen talvipäivän Prahassa. Varasimme verkossa asunnon vanhan kaupungin ytimessä ja jälleen kerran nappivalinta! Tilava kolmio kahvikoneineen oli paras mahdollinen tukikohta meidän kaupunkilomalle. Sillä kertaa reissu jäi pintapuoliseksi raapaisuksi, mutta suuri osa loman viehätyksestä oli juuri asunnossa - se oli huomattavasti kodikkaampi ratkaisu, kuin jokin pieni hotellihuone, josta olisi kaiken lisäksi saanut pulittaa todennäköisesti enemmän.
Reissuilla pitää myös paikallisen elämän ihmettelyn lisäksi maistella paikallisia ruokia. Opasvuosinani jaksoin aina ihmetellä lomalaisia, jotka ottivat viikon lomalleen mukaan suomalaista leipää, meetwurstia ja kahvia. Parhaimmat raahasivat kokonaisen kahvinkeittimen mukanaan! Ja se, että pitää mennä juuri siihen suomalaiseen baariin, josta saa "suomalaista" ruokaa ja Juhla Mokkaa. Maassa maan tavalla, niinhän sitä täälläkin sanotaan. Miksi ei siis voi olla sitä viikkoa ilman Oltermannia ja ruisleipää ja tutustua vaikka niihin paikallisiin herkkuihin? Itse tykkäsin Turkissa asuessani käydä lokantasi-ravintoloissa syömässä, koska niistä sai parasta ruokaa, sellaista aitoa turkkilaista kotiruokaa.
Mutta sitähän ei voi kieltää, että kun lähtee matkalle vieraaseen maahan, niin turistihan sitä on ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ei voi leikkiä paikallista, mutta toki voi yrittää nähdä vähän pintaa syvemmälle. Kun olen vieraillut ystävieni luona Kööpenhaminassa ja Tukholmassa, heitä on naurattanut se, että otetaan kuvia ja kaikki ihmetyttää - kaupassa käyntikin voi olla tosi jännää ja erilaista. Mutta ihan yhtälailla veikkaan, että kun he tulevat minun luona Suomessa käymään, on heilläkin paljon ihmeteltävää ja puhelimen kamerat ahkerassa käytössä. Siinä vaiheessa en kuitenkaan aio naureskella heille, sillä olen itsekin vielä toisinaan vähän turisti täällä Suomessakin.
Meillä on koulussa meneillään palvelumuotoiluun keskittyvä opintojakso, jossa on tarkoitus kehittää oikealle toimeksiantajalle jokin uusi palvelu erilaisia työkaluja hyödyntäen. Meidän projektiryhmällä on todella mielenkiintoinen aihe, joka liittyy vahvasti tähän paikallisuuteen matkailussa ja se onkin maailmalla selkeästi nouseva trendi. Ihmiset haluavat tutustua paikallisiin, käydä paikoissa joissa muut turistit eivät kenties ole vielä käyneet ja maistella paikallisia kotiruokia heidän luonaan.
Tämä onkin pistänyt miettimään, mitä itse haluaisin Jyväskylästä tai Keski-Suomesta ylipäätään näyttää ulkomaalaisille matkailijoille? Itse veisin heidät varmasti meidän mökille Kivijärvelle ja lämmittäisin savusaunan (okei, en ehkä lämmittäisi itse, koska en vieläkään ihan handlaa sitä hommaa). Raahaisin ne mustikka-, puolukka- tai sienimetsään tai kalalle. Savustaisin kalaa ja keittäisin uudet perunat. Jos olisi talvi, näyttäisin Jyväsjärven ja vuokrattaisiin retkiluistimet. Sen jälkeen voisi hörpätä nokipannukahvit ja syöpästä notskimaggarat! As simple as that, mutta hitto mikä elämys niille, jotka eivät ole ennen Suomessa käyneetkään.
Ei se matkailu aina vaadi valtavia investointeja tai suuria suunnitelmia. Joskus voi vaan ottaa sen halvimman lennon jonnekin tai vaikkapa bussimatkan viereiseen kylään ja lähteä tutkailemaan maailman menoa. Joka tapauksessa, matkailu avartaa ja se on paras tapa oppia jotain tästä elämästä. Oppia ymmärtämään muita ihmisiä ja kulttuureja, sekä samalla oppia arvostamaan omia lähtökohtiaan.
Short & Sharp:
Seeing the places from the local's point of view is the thing in travelling nowadays. I can also say, that I like to see new countries and cities a little bit closer than just the main attractions. Best thing in new places is to get to know the culture and the people, who are living there. Seeing under the surface makes you understand other cultures much better, but it also gives you a totally new perspective to see your own basis.
No comments